Läppäri, täppäri, kännykkä… mihin näitä oikein tarvitaan?

Mihin täppäriä tarvitaan?

Tämä oli kysymys, jonka vaimoni esitti kun harkitsimme iPad-tablettitietokoneen hankintaa. Vaikka tällä IT-alalla on tullut viihdyttyä jo jonkin aikaa, niin kysymykseen vastaaminen oli aika hankalaa, enhän ollut itsekään käyttänyt moista laitetta päivittäin (ainoastaan testaillut muiden vekottimia). Nyt kun takana on pari vuotta käyttöä, voi jo sanoakin asiasta jotain. Samalla tuli mieleen, että voisi muutenkin kirjoitella näistä trendikkäistä mobiileista laitteista, ja erityisesti siitä missä laitteet ovat hyviä ja missä huonoja.

Täppäri on peto selailuun ja lukemiseen

Täppärin eli sormitietokoneen eli tablet-tietokoneen parhaat puolet ovat isossa näytössä, akkukestossa ja kosketusnäytössä. Yhtenä palana liikkuvaa laitetta ei tarvitse aukoa ja sulkea, ja laturin johdon kanssa pelailu on niin 2000-lukua. Täppäriä jaksaa kannatella käsissä, kunhan pitkissä sessioissa muistaa välillä ottaa tukea jostain muualta. Myös tehot riittävät uudempienkin nettisivujen aukaisemiseen ja selaamiseen ihan hyvin. Täppärillä on helppo lukea sähköpostit, surffata uutisia, lukea keskustelufoorumeita ja yleensäkin hakea ja omaksua tietoa netistä. Videoiden katselu on helppoa ja hauskaa lukuisten sovelluksien (appsien) avulla. Nykyiset nettisivutkin tukevat kosketusnäyttöjä yhä enemmän, joten hiirtäkään ei kaipaa.

Se missä täppäri ei pärjää tietokoneelle, on kirjoittaminen. Tokihan näytölle ilmestyvä näppis on kookas, mutta se tärkeä näppäintuntuma puuttuu. Tästä syystä ainakin henkilökohtaisesti vastailen täppärillä viesteihin ja posteihin aika lyhyesti ja vietän suosiolla pidemmät runosessiot tietokoneen äärellä. Tekstin editointi hiiren ja näppäimistön avulla on myös huomattavasti nopeampaa kuin täppärillä, onhan tekstin maalaaminen ja näppäinoikotiet CTRL+C ja CTRL+V poltettu tulikirjaimin keskushermoston tärkeimpiin kanaviin. (Voihan täppäriin laittaa kylkeen bluetooth-näppiksen, mutta siinä se liikuteltavuus sitten meni)

Kännykällä pidät itsesi nykymaailman menossa

Älypuhelin tai tavallinen kännykkä lyö kaikkia muita laitteita sormille liikuteltavuudessaan ja keveydessään. Tällä hetkellä ei ole kätevämpää härveliä, jolla voi ikuistaa juuri tässä ja nyt tapahtuvan suuren hetken, ja jakaa sen kaikkien kavereiden ja sukulaisten (sekä NSA:n) kanssa. Jos eksyy elämän rattaisiin, GPS-paikannus pitää sinut ainakin jollain reitillä ja kalenterisovellus aikataulussa. Koukuttavat pikkupelit auttavat selviämään ahdistavasta bussimatkasta tai tappamaan aikaa odotellessa. Erilaisia pikkusovelluksia, jotka antavat täsmähoitoa elämän pieniin ongelmiin, on miljoonia.

Puhelin on pienuudestaan johtuen jonkin verran rajoittunut. Tallennustilaa on mukana suhteellisen vähän ja näyttö on pieni. Pieni koko aikaansaa sen, että romaania ei kännykälläkään näpytellä. Tiedot on syytä varmentaa pilvipalveluun, ettei kännykän hävitessä tai pudotessa maahan kallisarvoiset tiedostot mene samantien hukkaan.

Tietoturva kännykässä on yksi kysymysmerkki. Kännykkä on aina mukanamme ja kuten edellä mainittiin, tiedot kannattaa kahdentaa Internet-yhteyden yli pilvipalveluun. Mistä tiedämme että tietoja ei käytetä väärin? Mistä tiedämme että puhelin ei salaa lähetä paikka- tai puhelutietojamme operaattorille tai puhelimen valmistajalle? Onko tekniikka oikeasti niin hyvin mietitty, että haittaohjelma ei voi tarttua esim. Bluetooth-yhteyden kautta kauppajonossa naapurin Sirkan Samsungista? Riskit kannattaa tiedostaa, mutta niistä ei kannata ottaa stressiä. Kännykkä on oiva peli kaikesta tästä huolimatta.

Läppäri on tehokäyttäjän ja kirjailijan pelastus

No mihin läppäriä sitten enää tarvitaan? Kaikkeen siihen, missä tarvitaan laskentatehoa ja tallennustilaa. On tehtäviä, joista läppärikään ei selviä, jolloin on syytä nojata perinteiseen PuuCee-boksiin (tai omenakoneeseen, jos on siihen suuntaan kallellaan). Mutta läppäreistä kyllä löytyy nykyään niin paljon kokoja ja versioita, että jopa pelaajille löytyy omat vaihtoehdot (jotka kylläkin ovat perässäraahattavia, eivät kannettavia). Graafiikan editointi, videon editointi, musiikin tekeminen, kirjoittaminen ja taulukkolaskenta ovat niitä perinteisimpiä tarpeita, joihin tietokonetta vielä tarvitaan, ammattilaisten erikoistarpeet vielä poislukien. Tietokone, hiiri, iso näyttö ja näppäimistö ovat siis edelleen hengissä, sanoivat markkinakoneistot mitä tahansa.

On selvää että pienemmät mobiilit laitteet ovat nakertaneet kannettavan tietokoneen valta-asemaa. Silti on vielä ne muutama osa-alue, joita ei mielestäni voi korvata kosketusnäyttövempeleillä. Eri tyyppisten tietokoneiden kirjo onkin monipuolistunut ja niitä voi käyttää rinnakain, kukin oman parhaan käyttötapansa mukaisesti. Ei haittaa jos vanha pöytäkone kerää pölyä työhuoneessa, sillä sillä on edelleen mukava mennä naputtelemaan se kiukkuinen reklaamaatiosähköposti vaippavalmistajalle jos hätä on ns. kädessä.

101 salasanaa ja miten ne muistetaan

Kuinka montaa salasanaa tarvitset päivittäin? Veikkaan että yhden käden sormet ei riitä niiden laskemiseen. Mikäli Oddbjörn Byn muistitekniikat eivät ole hallussa niin kaikkien salasanojen muistaminen voi olla tuskallista.

Silloin saattaa houkuttaa se helpoin (ja tietoturvattomin) ratkaisu: yksi salasana joka paikkaan.

Salasanojen hallintaan on olemassa ratkaisuja netti pullollaan. Yksi toimivista ratkaisuista on nimeltään Keepass. Keepass on vanha kunnon lataa-ja-asenna-koneelle -tyyppinen ohjelma, joka on käytännössä salasanalla suojattu tietokanta salasanoista.

Kritiikkinä voi kysyä, että eikös se ole tietoturvariski, että kaikki salasanat ovat yhdessä paikassa. Jos verrataan siihen, että jokaiseen nettipalveluun on täsmälleen sama salasana, niin Keepass on huomattava parannus.

Kannattaa kokeilla.

http://keepass.info/

Positiivinen tietojärjestelmäuudistus

Keski-Suomen kirjastot uudistivat syksyllä sähköisiä palveluitaan. Ymmärtääkseni tästä syystä kirjastot Keski-Suomen alueella olivat kiinni noin kuukauden päivät, myös meillä Muuramessa. Ehdin jo tuskailemaan, että mikä on se uudistus, joka pistää minkään yksikön kiinni kuukaudeksi. Osoittautui että hyvä uudistus!

Uusi, modernin näköinen ja helpolla käyttöliittymällä varustettu sähköinen palvelu löytyy nykyseltään osoitteesta www.keskikirjastot.fi. En ala sen kummemmin erittelemään kaikkia loistavia toimintoja, käykää itse kokeilemassa. Sen verran sanon, että henkilökohtainen, sähköinen ”hylly”, johon voin laittaa kirjoja odottamaan lukemista on toiminto, jota olen odottanut jo kauan.

Kerrassaan mainio osoitus siitä, että kehitys kehittyy ja joskus jopa positiiviseen suuntaan. Tällaisia kehittämishankkeita toivoisin näkeväni julkisella sektorilla enemmänkin.

Ja reunahuomautukseksi sanottakoon, että Controla Oy:llä ei ollut mitään tekemistä tämän asian kanssa. Toivon, että olisi ollut. Joka tapauksessa tietojärjestelmätoimittajana sekä lukevana kansalaisena haluan nostaa virtuaalista hattuani ja sanoa ”Kiitos!” kaikille ko. projektiin osallistuneille. Loistavaa duunia!

Ovatko Sinun kuvasi tallessa?

Näin syksyn korvilla on mukava loikoilla sohvalla ja selata kesällä otettuja valokuvia. Räpsyjä tuleekin otettua reilusti enemmän kuin kinofilmiaikoina, koska digikuvista ei tarvitse maksaa kuin vasta siinä vaiheessa, jos haluaa ikuistaa onnistuneita otoksia paperiversioksi. Digikuvia ja -videoita ilmestyy helposti gigatavutolkulla lisää joka vuosi.

Nämä, ja lukemattomat muut tiedostot ovat ykkösinä ja nollina tietokoneesi kovalevyllä (tai nykyään SSD-levyllä tai täppärin flash-muistissa). Tiedostot kannattaa varmuuskopioida siltä varalta että varas, virus, käyttöjärjestelmän vika tai mekaaninen levyn rikkoutuminen aiheuttaa tiedostojen häviämisen. Kallisarvoiset tiedot ja muistot ovat turhan usein ns. ”yhden kortin varassa”.

Suuremmilla yrityksillä tämä asia on usein kunnossa, mutta entä pienyrittäjät ja työntekijöiden omat tietokoneet? Viime vuonna jouduin pelastamaan kolmen tietokoneen sisällöt, jotka eivät olleet missään muualla tallessa. Kahdessa tapauksessa pelastusoperaatio onnistui, mutta kolmannen kohdalla valitettavasti vuosikausien valokuvat, word-asiakirjat ynnä muut olivat mennyttä.

1. Milloin kannattaa kopioida?

Tallenna ajoissa, tallenna usein. Jopa kerran viikossa varmuuskopiointi ei ole liioteltua. Kerran kuukaudessa on ehdoton minimi, jota harvemmin varmuuskopiointia ei missään nimessä suositella. Liian usein varmuuskopiointia ei voi tehdä.

2. Mitä kannattaa kopioida?

Kopioi kaikki henkilökohtaiset tiedostot, ainakin excel-taulukot, tekstinkäsittelytiedostot ja videot sekä valokuvat. Pyri pitämään tärkeät tiedostot suunnilleen yhden hakemiston (kansion) alla sijoitettuna omiin alihakemistoihinsa (alikansioihin), jolloin varmuuskopio onnistuu käsinkin.

3. Minne tiedostot voi varmuuskopioida?

Vaihtoehtoja on monia. On muistitikkuja ja ulkoisia kovalevyjä, jotka liitetään USB-liittimellä tietokoneeseen. Pilvipalveluissa on usein paljon ilmaista tilaa käytettävissä. Joskus kotona on joku vanha pöytä-pc:kin, jonka levyn kulmalta saattaa löytyä tilaa (esim. tablet- ja puhelinkäyttäjille erityisesti).

USB-laitteet ovat käteviä ja tietoja ei joudu lataamaan Internetin ylitse, mikä nopeuttaa varmuuskopiointia. Muista viedä vielä ko. varmuuskopiolaite fyysisesti johonkin toiseen sijaintiin, sillä tulipalo ei säästä ulkoisiakaan laitteita. Huono puoli systeemissä on se, että mikäli varmuusväline ei ole jatkuvasti tietokoneessa kiinni, niin voi olla että varmuuskopiointi unohtuu aika ajoin.

Pilvipalvelut ovat toinen varteenotettava vaihtoehto, mikäli tiedostot eivät sisällä luottamuksellista tietoa. Muista, että pilvipalvelut ovat aina jonkun kolmannen osapuolen hallussa, ja aina ei voi olla varma mitä tiedoillasi tehdään. Mikäli olet epävarma, lue palvelun käyttöehdot huolellisesti. Pilvipalveluiden hyvä puoli on siinä, että esimerkiksi puhelimet synkronoivat tietonsa lähes automaattisesti, eikä varmuuskopioinnista tarvitse huolehtia käsin.

Kaupasta löytyy myös laitteita, joiden mukana tulee varmuuskopio-ohjelmisto, joka ajastaa kopioinnin tapahtumaan säännöllisesti.

Tässä näin lyhyesti varmuuskopioinnin kapea oppimäärä. Tulehan pyörähtämään Controlalla kahvilla, mikäli löytyy kysyttävää!

Kategoriat: ICT

Tietojärjestelmän hankinta on tärkeä askel

Yrityksellä X (nimi muutettu) on krooninen tietojärjestelmätarve. He haluavat tehostaa omaa toimintaansa siten, että töissä asiakkaille tehdyt tunnit muistetaan ja voidaan laskuttaa. Olisi myös hyvä, että tehdyistä tunneista saisi selville, mitä työtä on tehty.

Yrityksen toimitusjohtaja alkaa hakea Internetistä tietoa olemassaolevista järjestelmistä. Google antaa parhaana tuloksena tietojärjestelmän Y, joka nettisivujen perusteella soveltuisi ihan mukavasti yrityksen X toimialalle.

Toimitusjohtaja pyytää tarjouksen tietojärjestelmästä Y sekä tietojärjestelmästä X, jotka löysi netistä. Tietojärjestelmän X myyjän palvelu oli erinomaista, josta syystä toimitusjohtaja päättää tilata hieman kalliimman tietojärjestelmän X, olihan myyjä aivan eri tasolla kuin tietojärjestelmän Y henkilö.

Muutaman päivän kuluttua järjestelmä on asennettu ja koekäyttö voi alkaa. Ennen asennusta jouduttiin ostamaan varmuuden vuoksi neljä uutta tietokonetta, jotta uusi järjestelmä toimisi tehokkaasti.

Käyttöönottopäivänä työnjohtaja tulee kysymään, millä tavalla työntekijöiden tulisi kirjata työnsä, mistä saadaan asiakasrekisteri ja kuka syöttäisi tuoterekisterin uuteen järjestelmään? Kaikki rekisterit kun ovat tyhjiä ja  tietoja ei löydy. Toimitusjohtajalla on tällä viikolla todella kiire, joten tietojen syöttämisen organisointi on jätettävä ensi viikkoon. Toimintaa jatketaan sillä aikaa vanhalla mallilla.

Usein yritysten toimintaa ohjaavan järjestelmän hankinta kulkee juuri tätä polkua. Keksitkö miten tätä hankintaprosessia voisi parantaa? Vihjeenä jokaisessa kappaleessa on ainakin yksi asia!

Innovaatioprosessin kokeilua käytännössä

Hoivavisio -hankkeeseen liittyen tapasin viime vuoden puolella Jyväskylän yliopistossa vierailleen tutkijakoulutettavan Jing Tangin (Tokyo Institute of Technology). Jing Tang sovelsi Demo-menetelmää mallintaessaan Controlan toiminnan prosesseja. Kun tutkailimme valmiita kaavioita, Jing Tang kysyi: ”Eikö teillä ole ollenkaan innovaatioprosessia?”. Hyvä kysymys, ja totesin, että ei ainakaan tiedostettua saati sitten dokumentoitua sellaista.

Tämä johti Controlan sisäiseen keskusteluun, jossa määrittelimme karkealla tasolla Controlan innovaatioprosesseja. Yksi näistä innovaatioprosessin haaroista on malli siitä, mitä tehdään ideoille, joita emme itse voi toteuttaa resurssien puutteessa tai siksi, että idean toteuttaminen veisi yritystä suuntaan, johon ei haluta mennä.

Esimerkki tällaisista ideoista on Vika.fi. Www-sivustoon pohjautuvan Vika.fi -palvelun tarkoituksena on tarjota helppo tapa ilmoittaa vioista ja toisaalta tehdä vianmääritystä crowd sourcing -periaatteella oli sitten kyseessä internetyhteys, matkapuhelinverkko, sähkökatkos tms.. Vika.fi -ideaa vietiin käytännössä eteenpäin 2009-2010 Jyväskylän Ammattikorkeakoulun opiskelijoista koostuvan projektiryhmä Corvuksen kanssa. Controlan fokuksen tarkentuessa omaan ohjelmistotuotantoon, hyvä idea on jäänyt valitettavan vähälle huomiolle.

Jyväskylän Protomon Mikko Ahosen ja Marko Niemen kanssa on pitkään jo keskusteltu siitä, miten toimivien yritysten ja Protomolla olevien tiimien ja alkavien yritysten yhteistyötä voisi lisätä. Viime maanantaina toteuttiin kokeilu, jossa esittelin Vika.fi -idean protomolaisille. Ajatuksena oli ja on, että jos joku protomolaisista kiinnostuu Vika.fi -idean eteenpäin viemisestä, niin kyseisen tahon kanssa voitaisiin keskustella siitä miten jatkokehitys käytännössä tehtäisiin.

Tästä päästiin mielenkiintoiseen aiheiseen; minkälaisia yhteistoimintamalleja tällaisessa tapauksessa on? Maanantaina alkanut keskustelu jatkuu yhä.

Kategoriat: ICT

Salasanat vaihtoon 2012!

Uusi vuosi on avattu työelämässä, ja nyt on erittäin hyvä hetki uudistaa myös salasanoja!

Miksi?

Vanhan salasanan vaihtaminen tuoreeseen estää väärinkäytöksiä tehokkaasti. Ehkä käytät salasanaa, jonka rakenne jo pitkään on ollut sama, tai käytät samaa salasanaa useassa verkkopalvelussa. Mitä suuremmassa verkkoyhteisössä (esimerkiksi keskustelufoorumi) käyttäjätunnuksesi on, sitä suurempi mahdollisuus on että joudut jossain vaiheessa tietomurron kohteeksi. Hyvä salasana ei auta silloin, jos itse webbipalvelu on murrettu auki ja salasanat on varastettu itse palvelimelta. Tällöin salasanan vaihto tekee varastetun tiedon käyttökelvottomaksi.

Miten?

Älä käytä samaa salasanaa useissa palveluissa. Luo salasana monipuolisesti, eli ota pohjaksi esimerkiksi joku suomenkielinen sana ja muunna sitä isoilla ja pienillä kirjaimilla sekä erikoismerkeillä. Englanninkieliset sanat salasanan pohjana ovat vaarallisia, koska kielenä se on kaikkialla käytössä, ja hakkerit ovat luoneet valtavia salasanalistoja, jotka pohjautuvat yleisimpiin maapallolla käytettyihin kieliin. Suomenkielinen sana on siis jo itsessään vahva suoja, mutta se yksinään ei riitä.

En minä kuitenkaan muistaisi niin monia salasanoja…

Salasanojen tallentamiseen on useita työkaluja, sekä kännykkään että tietokoneelle. Periaate näissä on kutakuinkin sama: kaikki käyttäjätunnukset kootaan omalle kännykälle tai läppäriin yhden (riittävän vahvan!) salasanan taakse. Kaikki tallennetut salasanat ja tunnukset salakirjoitetaan, ja kryptauksen saa auki ainoastaan syöttämällä oikea pääsalasana. Kannattaa tietenkin muistaa, että pääsalasanaa ei sovi unohtaa… sillä näiden salasanakassakaappien avaaminen on todella vaikeaa.

Tee salasanojen tallennustiedostosta aina varmuuskopio!

Applen tietokoneet ja muut Applen tuotteet: Password safe

PC-koneet, pöytäkoneet, kannettavat, Windows, Linux: KeePass password safe

iPhone: Mobile password safe

Nokian puhelimet: Wallet

Android-puhelimet ja -laitteet: Android-passwordsafe

Tässä muutamia vaihtoehtoja eri laitteille. Lisää löytyy syöttämällä Googleen esimerkiksi hakusanat ”apple password safe”.

Miten Internetiä tulisi käyttää?

Internet on huima paikka, ja siellä on vaikka mitä mielenkiintoista. Ja tietenkin vähemmän mielenkiintoista. Kun käyttäjien määrä on räjähtänyt viime vuosina käsiin, varsinaiset käyttöohjeet ovat aika vähissä. Internet onkin 2000-luvun villi länsi, kaikkine lieveilmiöineen.

Eniten normaalia netin käyttöä ”häiritsevät” ihmiset, jotka eivät ymmärrä häiritsevänsä. Tuttavat, työtoverit ja sukulaiset, jotka täyttävät sosiaalisen median palvelut omalla sisällöllä ja päivitystiedoilla. Apinafiltteri näissä ei toimi automaattisesti, joten lukija parka joutuu tulkkaamaan jokaisen uutisen omalta kohdaltaan; onko tämä nyt sellainen tieto, jonka minä haluan tietää juuri tällä hetkellä? Kukapa ei olisi selannut läpi lukemattomia statuspäivityksiä Facebookissa, tai kahlannut läpi sekundääristen argumenttien viidakkoa oman yrityksen tietovirrassa. Tietoa on ihan hirvittävästi, se vain pitäisi kanavoida oikein!

Sosiaalinen media on kuin sähköposti, tai jos analogiaa halutaan hakea kauempaa, kuin maailman vanhin urheilulaji: ei se väline, vaan se, kuinka sitä käytetään. Muutamalla helpolla niksillä kaikkien elämä muuttuu siedettävämmäksi. Kaikki yleistykset ovat huonoja, niin myös nämä, mutta kirjoitan ne tähän alle silti. Olkoon tämä eräänlainen koodi tai rituaali, joka on käytävä läpi ennenkuin painat OK- tai ENTER-nappia.

1) Lue teksti kertaalleen läpi ennen lähetystä. Kirjoitusvirheiden korjaaminen on aina plussaa. Toisaalta jos kirjoitusvirheitä jää mutta asia on kohdallaan, älä stressaa. Asiasisältö on tärkein.

2) Kysy itseltäsi: kuka tästä tiedosta hyötyy? Jos vastaus on vain sinä itse, siirry kohtaan kolme.

3) Kysy itseltäsi: kenen on tarpeellista nähdä tämä tieto? Jos vastaus on jälleen sinä itse, on jo korkea aika harkita koko viestin poistamista.

4) Onko joku ottanut jo samalla tavoin kantaa samaan asiaan? Jos ensilumi on satanut, kannattaako siitä kirjoittaa oma postaus, vai kannattaisiko vain ”tykätä” parhaan ystävän/sukulaisen/kollegan vastaavasta viestistä, ja lähteä jo pyörimään sinne hankeen?

5) Lähetänkö viestin oikeaan paikkaan? Jos viesti/status/mielipide koskee työelämää, enhän lähetä tietoa kaikille ystävilleni. Ja päinvastoin; jos olen ajatellut aloittaa uuden dieetin, enhän häiritse sillä tiedolla sähköisiä työkavereitani?

Internet ja sosiaalinen media ovat todella hyviä työkaluja. On vain meistä kiinni, kuinka välinettä heilutamme.

Kategoriat: ICT

Hajatelma Hoivavisiosta

Controla on mukana Hoivavisio-hankkeessa osatoteuttajana. Konkreettiset toimenpiteet ovat alkaneet syksyn tullessa kunnon ryminällä. Tutkija Toni Ruohosen kanssa kierrettiin tekemässä ensimmäinen tiedonkeruuvaihe haastattelemalla hankeen toimijoita. Asiasta tarkemmin Hoivavision sivuilla julkaistussa artikkelissa.

Hyvinvointialalla on paljon jo toimivia käytäntöjä ja huippuosaamista. Selkein kehityskohde on erilaiset toimintaa tukevat tietojärjestelmät. Muilla toimialoilla tietojärjestelmien tuotekehitys on jatkanut ainakin näennäisen määrätietoista parannusta, mutta hoiva-ala on jäänyt unholaan. Me tietojärjestelmätoimittajat olemme tässä suhteessa epäonnistuneet, tai meillä on runsaasti parantamisen varaa. Viimeistään nyt on lähdettävä rohkeasti kentälle kuuntelemaan asiakasta.

Haasteet hoiva-alalla yleisesti sekä tietojärjestelmien suhteen ovat ”pientä ihmistä suurempia”, niin kuin usein kuulee sanottavan. Täytyy kuitenkin muistaa myös seuraava viisaus: ”Jos se olisi helppoa, niin kaikki sitä tekisivät”.

Tarvitaanko ihmistä enää mihinkään?

Nykyaikana tietokoneet ovat hyvin näppäriä. Niillä voi hoitaa tilauksia, ostaa ja myydä tavaraa, hallita aikaansa ja viestiä kollegoiden, ystävien ja sukulaisten kanssa. Kokemukset voi jakaa valokuvien, kirjoitusten tai nykyään myös videoiden muodossa, kuten jääkiekon MM-kisojen jälkeen oli helppo huomata. Youtube täyttyi juhlakansan lähettämistä videoleikkeistä.

Myös yritysten toiminnassa tietokoneet ja -ohjelmistot ovat tärkeässä osassa. Suuressa osassa yrityksiä päivittäistä toimintaa ohjataan vahvalla tietokonejärjestelmällä, joka on pitkälle automatisoitu. Tilausten ja työmääräysten ohjautuminen ja ajankohdat määräytyvät sen mukaan, mikä on tilattujen palveluiden / tuotteiden kulloinenkin saatavuus ja riittävätkö resurssit. Taustalla on monipuolista laskentaa. Jälkikäteen on helppo kerätä tallennettua materiaalia, ja louhia vanhoista historiatiedoista hippuja, joilla toimintaa voidaan seurata ja ohjata.

Mihin meitä ihmisiä enää tarvitaan, kun toiminta on jo niin automaattista? Eikö olisi helpompaa ja tehokkaampaa, että yksi operaattori katselee hieman päältä, kun koneet hoitavat homman kotiin?

Todellisuus on kuitenkin hieman erilainen, eikä näin lohduton kuin tässä edellä on maalailtu. Koneet ja ohjelmistot ovat kyllä hyviä suuria massoja käsitellessä, ja rutiininomaisia toimenpiteitä tehdessä. Silti ne eivät vielä pysty matkimaan ihmisen päätöksentekoa, järkeilyä ja tunteita. Esimerkiksi vasta viime vuosina on ilmestynyt kahdella jalalla käveleviä robotteja, ja edellämainittu puuha käy kuitenkin ihmiseltä ilman sen kummempaa kompurointia. Usein poikkeustilanteiden hallinta on tietokonelogiikalle ylivoimaista; joko poikkeussääntöjä ei pystytä määrittämään etukäteen, tai poikkeustilanteessa laskettavien vaihtoehtojen määrä lähenee ääretöntä, jolloin laskentakapasiteetti loppuu auttamatta kesken. Siinä missä tietokone jumiutuu laskemaan tuntikausiksi, ihminen ”superaivoineen” ratkaisee ongelman parhaimmillaan sekunneissa.

Työnjako asioiden organisoinnissa ja tekemisessä on silloin tehokkaimmillaan, kun tietokone ja ohjelmistot hoitavat toistuvat rutiinit (arviolta esim. 80-90% tapahtumista), ja ihminen puuttuu jäljellejääviin, poikkeuksellisiin ja harkintaa vaativiin tapauksiin. Työmäärä ei välttämättä havaittavasti vähene, mutta ihmisen asioihin käyttämä aika ohjautuu sinne, missä sitä kipeimmin tarvitaan.

Tietokoneet on tarkoitettu apuvälineeksi, ja oikein käytettynä ne tarjoavat tehokkaan työkalun jokapäiväiseen toimintaan. Yksin niistä ei ole mihinkään, mutta yhdistettynä järkeviin prosesseihin ja ihmisten toimintaan, saadaan aikaan hyvin hallittava kokonaisuus.

Kategoriat: ICT